Tällä viikolla vietettiin Vaatevallankumouspäivää, josta sain aiheen myös kauan kaavailemalleni vaateblogille. Vaatevallankumouspäivässä haastettiin ihmisiä tiedostamaan, mistä heidän vaatteensa ovat peräisin ja kuinka monessa lukee esimerkiksi tunnut Made in Finland.
Sinänsä tuo päivä oli ihan onnistunut ja se sai aika paljon huomiota ainakin medialta. En tiedä kuinka monen kuluttajan arkea se kosketti, mutta todennäköisesti jonkin verran, sillä nyt on muutenkin puhuttu niin paljon huonoista tuotanto-olosuhteista esimerkiksi Aasiassa. Yleinen keskustelu alkoi jo vuosi sitten, kun se paha romahdusonnettomuus sattui Bangladeshissa ja se jatkui nyt taas kiivaana, kun Ylen MOT-dokumentti kertoi ettei siellä ole mitään muuttunut.
Vaatevallankumouspäivän innoittamana ihmiset ompelivat itse itselleen vaatteita. Ongelma päivässä oli kuitenkin mielestäni se, että unohdettiin maailman tila mihin on tultu. Ei ole mikään ratkaisu, että vaatteita alettaisiin jälleen tehdä Suomessa; Suomesta vaateteollisuus on suuremmassa määrin jäänyt pois jo yli 20 vuotta sitten. Rakennemuutoksen vuoksi on turha haaveilla, että saisimme tänne tehtaita, joissa esimerkiksi ommeltaisiin paitoja. Meidän palkkatasolla paidoista tulisi niin kalliita ettei niitä kukaan ostaisi, varsinkaan nykyaikana, kun halpoihin vaatteisiin on totuttu jo 20 vuoden ajalta!
Meidän täytyy siis tukea eettistä ja vastuullista vaateteollisuutta joka puolella maapalloa! Vaateteollisuus on kuitenkin elinehto tällä hetkellä miljoonille perheille Aasiassa, myös Euroopassa on maita, joissa ompelu työllistää naisia. Miksi emme tällä tarjoaisi heille heidän kipeästi tarvitsemaansa työtä? Joka tapauksessa kankaat tulevat ulkomailta, ei kai kukaan kuvittele että Suomessa alettaisiin teollisesti valmistamaan kankaita?
Jotta voisimme hyvällä omallatunnolla ostaa näitä aasialaisten ompelemia vaatteita, koko tuotankoketju pitäisi avata meille. Haluamme, että kukaan ei joudu meidän vaatteidemme takia kärsimään! Ainakin minä haluan, että ompelijat ja muut työntekijät, jotka osallistuvat minun paitani valmistukseen, saavat työstään oikean palkan, jolla he ja heidän perheensä voivat elää. Haluan, että heidän työtahtinsa on inhimillinen, he saavat pitää oikeat tauot ja heidän työturvallisuudestaan huolehditaan. Työaika täytyy olla kohtuullinen, työviikon pituuteen en sen sijaan halua puuttua, koska se muuttuu varmasti aikanaan.
Asiat eivät muutu itsestään. Luulen, että ainoastaan tarpeeksi iso meteli ja kuluttajien vaatimus muuttavat asian. Jos kaikki äänestäisimme jaloillamme emmekä ostaisi vaatteita, joissa eettisiä ongelmia on, asia muuttuisi hetkessä! Kyllä silloin olisi H&M:n johdolla intoa tarjota väljempiä sopimuksia tehtaanjohtajien kanssa ja huolehtia, että suurempi määrä mitä heille maksetaan menee juuri työntekijöiden työturvallisuuteen ja palkkaan eikä tehtaanjohtajien omiin taskuihin!
Juttelin vastikään uuden suomalaisen vaatemerkin Mainio Designin omistajan kanssa. Mainio valmistaa lastenvaatteita, syksyllä on tulossa joitakin malleja myös naisille. Mainio panostaa tuotannon näkyvyyteen ja eettisyyteen. Omistajat ovat useita kertoja vierailleet heidän vaatteitaan valmistavassa tehtaassa ja tehneet muiden projektien myötä yhteistyötä yli kymmenen vuoden aikana. He tuntevat tehtaanjohtajan hyvin. Myös Mainion nettisivuilla on linkki "Vieraile tehtaassa", ja kun tästä klikkaa, tulee Intian tehtaasta tarpempaa tietoa.
Tämä on tulevaisuuttaa vaatealalla. Varmasti useimmissa tehtaissa asiat ovat jo nyt hyvin, mutta kyllä ne asiat pitää saattaa kuntoon myös niissä huonommissa paikoissa, varsinkin halvimman tuotannon maissa kuten Bangladeshissa. Esimerkiksi Mainion vaatteet tehdään Intiassa, jossa kuulemma tämänkaltaisia ongelmia ei niinkään enää ole. Palkkataso on jo sen mukainen, että perhe elää sillä ja porukka sen verran valveutunut ja työllistetty, että aivan sontaduuniin surkealla palkalla ei vain enää saa ketään, ainakaan intialaisia. Työolosuhteisiin on puututtu tehokkaasti jo lainsäädännön tasolla.
Olkaamme siis itse vastuullisia ja otetaan huoli tästä asiasta! Tiedostetaan mistä vaatteemme tulee!
Sinänsä tuo päivä oli ihan onnistunut ja se sai aika paljon huomiota ainakin medialta. En tiedä kuinka monen kuluttajan arkea se kosketti, mutta todennäköisesti jonkin verran, sillä nyt on muutenkin puhuttu niin paljon huonoista tuotanto-olosuhteista esimerkiksi Aasiassa. Yleinen keskustelu alkoi jo vuosi sitten, kun se paha romahdusonnettomuus sattui Bangladeshissa ja se jatkui nyt taas kiivaana, kun Ylen MOT-dokumentti kertoi ettei siellä ole mitään muuttunut.
Vaatevallankumouspäivän innoittamana ihmiset ompelivat itse itselleen vaatteita. Ongelma päivässä oli kuitenkin mielestäni se, että unohdettiin maailman tila mihin on tultu. Ei ole mikään ratkaisu, että vaatteita alettaisiin jälleen tehdä Suomessa; Suomesta vaateteollisuus on suuremmassa määrin jäänyt pois jo yli 20 vuotta sitten. Rakennemuutoksen vuoksi on turha haaveilla, että saisimme tänne tehtaita, joissa esimerkiksi ommeltaisiin paitoja. Meidän palkkatasolla paidoista tulisi niin kalliita ettei niitä kukaan ostaisi, varsinkaan nykyaikana, kun halpoihin vaatteisiin on totuttu jo 20 vuoden ajalta!
Meidän täytyy siis tukea eettistä ja vastuullista vaateteollisuutta joka puolella maapalloa! Vaateteollisuus on kuitenkin elinehto tällä hetkellä miljoonille perheille Aasiassa, myös Euroopassa on maita, joissa ompelu työllistää naisia. Miksi emme tällä tarjoaisi heille heidän kipeästi tarvitsemaansa työtä? Joka tapauksessa kankaat tulevat ulkomailta, ei kai kukaan kuvittele että Suomessa alettaisiin teollisesti valmistamaan kankaita?
Jotta voisimme hyvällä omallatunnolla ostaa näitä aasialaisten ompelemia vaatteita, koko tuotankoketju pitäisi avata meille. Haluamme, että kukaan ei joudu meidän vaatteidemme takia kärsimään! Ainakin minä haluan, että ompelijat ja muut työntekijät, jotka osallistuvat minun paitani valmistukseen, saavat työstään oikean palkan, jolla he ja heidän perheensä voivat elää. Haluan, että heidän työtahtinsa on inhimillinen, he saavat pitää oikeat tauot ja heidän työturvallisuudestaan huolehditaan. Työaika täytyy olla kohtuullinen, työviikon pituuteen en sen sijaan halua puuttua, koska se muuttuu varmasti aikanaan.
Asiat eivät muutu itsestään. Luulen, että ainoastaan tarpeeksi iso meteli ja kuluttajien vaatimus muuttavat asian. Jos kaikki äänestäisimme jaloillamme emmekä ostaisi vaatteita, joissa eettisiä ongelmia on, asia muuttuisi hetkessä! Kyllä silloin olisi H&M:n johdolla intoa tarjota väljempiä sopimuksia tehtaanjohtajien kanssa ja huolehtia, että suurempi määrä mitä heille maksetaan menee juuri työntekijöiden työturvallisuuteen ja palkkaan eikä tehtaanjohtajien omiin taskuihin!
Juttelin vastikään uuden suomalaisen vaatemerkin Mainio Designin omistajan kanssa. Mainio valmistaa lastenvaatteita, syksyllä on tulossa joitakin malleja myös naisille. Mainio panostaa tuotannon näkyvyyteen ja eettisyyteen. Omistajat ovat useita kertoja vierailleet heidän vaatteitaan valmistavassa tehtaassa ja tehneet muiden projektien myötä yhteistyötä yli kymmenen vuoden aikana. He tuntevat tehtaanjohtajan hyvin. Myös Mainion nettisivuilla on linkki "Vieraile tehtaassa", ja kun tästä klikkaa, tulee Intian tehtaasta tarpempaa tietoa.
Tämä on tulevaisuuttaa vaatealalla. Varmasti useimmissa tehtaissa asiat ovat jo nyt hyvin, mutta kyllä ne asiat pitää saattaa kuntoon myös niissä huonommissa paikoissa, varsinkin halvimman tuotannon maissa kuten Bangladeshissa. Esimerkiksi Mainion vaatteet tehdään Intiassa, jossa kuulemma tämänkaltaisia ongelmia ei niinkään enää ole. Palkkataso on jo sen mukainen, että perhe elää sillä ja porukka sen verran valveutunut ja työllistetty, että aivan sontaduuniin surkealla palkalla ei vain enää saa ketään, ainakaan intialaisia. Työolosuhteisiin on puututtu tehokkaasti jo lainsäädännön tasolla.
Olkaamme siis itse vastuullisia ja otetaan huoli tästä asiasta! Tiedostetaan mistä vaatteemme tulee!